JBL Proaqua silikaattitesti (SiO2)

20,30  sis. alv.

JBL Proaqua silikaattitestillä mittaat silikaattipitoisuuden luotettavasti ja helposti. Tarvitaan erityisesti uuden akvaarion perustamisongelmissa, jos piilevä rehottaa.

2 varastossa

Tuotetunnus (SKU): D914491-1-1 Osastot: , , Avainsanat tuotteelle , , , , ,

Kuvaus

  • Silikaatit (piihappo) aiheuttavat rumaa piilevää. Tällä testillä määritetään silikaattipitoisuus piilevän hallitsemiseksi makean veden ja meriakvaarioissa
  • Laboratoriovertailujärjestelmä luontaisten vesivärien kompensoimiseksi: täytä lasipullot näytevedellä, lisää reagenssit yhteen pulloon, aseta pullot pidikkeeseen, lue arvot värikartasta
  • Käytä: uuden akvaarion asettamisessa, vesijohtoveden tarkastamiseen ja piileväongelmien aikana
  • Pakkauksen sisältö: 1 silikaattitesti noin. 50 mittausta, sis. 2 reagenssia, 2 lasipulloa, joissa ruuvikorkit, annostelusikka, ruisku, vertailulohko ja väriasteikko. Reagenssitäyttöpullot saatavana erikseen.

Miksi testata

Pii on maankuoren toiseksi yleisin alkuaine, toiseksi yleisin on happi. Piin osuus on n. 26% maankuoren massasta. Piin tavallisimpia luonnossa esiintyviä yhdisteitä ovat piidioksidi SiO2 ja silikaatit. Hiekassa ja kvartsissa on pääosin piidioksidia;  savessa, maasälvässä ja graniitissa puolestaan silikaatteja. Täältä se liukenee pinta- ja pohjavesiin. Akvaarioon silikaatteja tulee hanaveden mukana (vaihdellen riippuen mistä vesi on peräisin). Silikaatti ei sinäänsä ole myrkyllinen ja eliöt useimmiten tarvitsevat sitä vähäisiä määriä (kuten ihminenkin).

Piilevien kaksiosanen kuori koostuu piioksidista, josta se on saanu nimensä. Piilevä kuuluu ruskeisiin leviin. Se on yksisoluinen ja voi olla kelluva planktinen tai vajota pinnoille tehden ruskean katteen.  Piilevällä ei ole uintisiimoja ja se pyrkii vajoamaan pinnoille muodostaen ruskean katteen. Kate yleensä irtoaa helposti manuaalisestikin akvaariosta.

Useimmiten piilevä kuuluu akvaarion pioneerivaiheeseen perustamisen jälkeen heti. Vedenvaihdon jälkeen voi ongelma ilmetä uudelleen erityisesti merivesiakvaariossa (osmoosivedessä tätä ongelmaa ei luonnollisesti ole).

Makean veden silikaatti pitoisuuden on oltava alle 1,2 mg / l ja merivedessä alle 0,4 mg / l.

1. Huuhtele molemmat testipullot useita kertoja testattavalla vedellä.
2. Täytä jokainen koepullo 10 ml: lla näytevettä mukana toimitetulla ruiskulla.
3. Lisää 10 tippaa reagenssia 1 toiseen kahdesta koepulloon, sekoita pyörittämällä ja
Annetaan seistä 3 minuuttia. Lisää 10 tippaa reagenssia 2, pyöritä uudelleen ja anna antaa
seistä 3 minuuttia. Lisää lopuksi yksi pieni mittauslusikka (kapea pää)
reagenssin 3 mukana toimitettu kaksipäinen lusikka), sulje kansi ja ravista
kunnes kiinteä aine on täysin liuennut. Annetaan seistä 3 minuuttia, kunnes täysi
väritys kehittyy.
4. Aseta molemmat koeputket harmaaseen vertailulohkoon: Aseta testipullo “kelkan” suoraan päähän ja kontrollipullo/vain akvaariovettä (tyhjä näyte)
vertailulohkon lovetuun päähän.
5. Liu’uta näytekelkkaa värikartalla ja katso mikä väri täsmää.
6. Lue vertailun loven silikaattipitoisuus.
Poikkeavien arvojen korjaus:

Liian matala: Ei sovelleta.
Liian korkea: Käytä JBL-silikaatinpoistoainetta. Suorita osittainen vedenvaihto vähäsilikaattisella vedellä. Vaihda vettä osmoosivedellä.